Ilmastonmuutos on yksi modernin yhteiskuntamme suurimmista globaaleista riskeistä. Ilmastonmuutoksella on pysyvä ja tuhoisa vaikutus kulutus- ja tuotantotottumuksiimme, mutta eri puolilla maailmaa ilmastonmuutos on merkittävästi erilainen. Vaikka taloudellisesti alikehittyneiden maiden historiallinen osuus maailmanlaajuisista hiilidioksidipäästöistä on mitätön, nämä maat ovat jo kantaneet ilmastonmuutoksen aiheuttamat korkeat kustannukset, mikä on ilmeisen suhteetonta. Äärimmäisillä sääilmiöillä on vakavia vaikutuksia, kuten ankara kuivuus, kovat korkeat lämpötilat, tuhoisat tulvat, suuri määrä pakolaisia, vakavia uhkia maailmanlaajuiselle elintarviketurvalle ja peruuttamattomia vaikutuksia maa- ja vesivaroihin. Epänormaalit sääilmiöt, kuten El Nino, jatkuvat ja muuttuvat yhä vakavammiksi.
Samoin ilmastonmuutoksen vuoksikaivosteollisuuson myös suuri realistinen riskitekijä. Koskakaivostoimintaamonien kaivoskehityshankkeiden tuotanto- ja tuotantoalueet ovat ilmastonmuutoksen vaarassa ja tulevat yhä haavoittuvammiksi jatkuvien epäsuotuisten sääilmiöiden vaikutuksesta. Esimerkiksi äärimmäiset sääolosuhteet voivat vaikuttaa kaivospatojen vakauteen ja pahentaa rikastuspadon murtumisonnettomuuksia.
Lisäksi äärimmäisten ilmasto-ilmiöiden esiintyminen ja muuttuvat ilmasto-olosuhteet johtavat myös maailmanlaajuisen vesivarannon kriittiseen ongelmaan. Vesivarojen hankinta ei ole vain tärkeä tuotantoväline kaivostoiminnassa, vaan myös kaivosalueiden paikallisille asukkaille välttämätön elinvoimavara. On arvioitu, että huomattava osa kuparia, kultaa, rautaa ja sinkkiä sisältävistä alueista (30–50 %) on vesivajaa, ja kolmanneksella maailman kullan ja kuparin kaivosalueista lyhytaikainen vesiriski jopa kaksinkertaistuu 2030, S & P Global Assessmentin mukaan. Vesiriski on erityisen suuri Meksikossa. Meksikossa, jossa kaivosprojektit kilpailevat paikallisten yhteisöjen kanssa vesivaroista ja kaivoksen käyttökustannukset ovat korkeat, korkeat PR-jännitteet voivat vaikuttaa vakavasti kaivostoimintaan.
Selviytyäkseen erilaisista riskitekijöistä kaivosteollisuus tarvitsee kestävämmän kaivostuotantomallin. Tämä ei ole vain kaivosyrityksille ja sijoittajille hyödyllinen riskien välttämisstrategia, vaan myös sosiaalisesti vastuullinen käyttäytyminen. Tämä tarkoittaa, että kaivosyritysten tulisi lisätä investointejaan kestäviin teknologisiin ratkaisuihin, kuten vesihuollon riskitekijöiden vähentämiseen ja kaivosteollisuuden hiilidioksidipäästöjen vähentämiseen. Thekaivosteollisuusodotetaan lisäävän merkittävästi investointejaan hiilidioksidipäästöjä vähentäviin teknisiin ratkaisuihin erityisesti sähköajoneuvojen, aurinkopaneeliteknologian ja akkuenergian varastointijärjestelmien aloilla.
Kaivosteollisuudella on keskeinen rooli ilmastonmuutoksen hillitsemiseen tarvittavien materiaalien tuotannossa. Itse asiassa maailma on siirtymässä tulevaisuudessa vähähiiliseen yhteiskuntaan, mikä vaatii suuren määrän mineraalivaroja. Pariisin sopimuksessa asetettujen hiilidioksidipäästöjen vähentämistavoitteiden saavuttamiseksi parannetaan merkittävästi vähähiilisten teknologioiden, kuten tuuliturbiinien, aurinkosähkövoimantuotantolaitteiden, energiavarastojen ja sähköajoneuvojen maailmanlaajuista tuotantokapasiteettia. Maailmanpankin arvion mukaan näiden vähähiilisten teknologioiden maailmanlaajuinen tuotanto vaatii yli 3 miljardia tonnia mineraali- ja metallivaroja vuonna 2020. Kuitenkin osa "avainvaroiksi" tunnetuista mineraalivaroista, kuten esim. grafiitti, litium ja koboltti voivat jopa kasvattaa maailmanlaajuista tuotantoa lähes viisinkertaiseksi vuoteen 2050 mennessä vastatakseen puhtaan energiateknologian kasvavaan resurssien kysyntään. Tämä on hyvä uutinen kaivosteollisuudelle, sillä jos kaivosteollisuus pystyy samaan aikaan ottamaan yllä mainitun kestävän kaivostuotantotavan käyttöön, niin teollisuus vaikuttaa ratkaisevasti globaalin tulevaisuuden vihreämmän ympäristönsuojelun kehitystavoitteen toteutumiseen.
Kehitysmaat ovat tuottaneet suuren määrän mineraalivaroja, joita tarvitaan maailmanlaajuiseen vähähiiliseen muutokseen. Historiallisesti monet mineraalivaroja tuottavat maat ovat vaivanneet luonnonvarakirous, koska nämä maat luottavat liikaa kaivosoikeuksien rojaltimaksuihin, mineraalivaraveroihin ja raakamineraalituotteiden vientiin, mikä vaikuttaa maan kehityspolkuun. Ihmisyhteiskunnan vaatiman vauraan ja kestävän tulevaisuuden on murrettava mineraalivarojen kirous. Vain tällä tavalla kehitysmaat voivat valmistautua paremmin sopeutumaan globaaliin ilmastonmuutokseen ja reagoimaan siihen.
Tavoitteen saavuttamiseen tähtäävä tiekartta on, että kehitysmaat, joilla on runsaasti mineraalivaroja, nopeuttavat vastaavia toimia paikallisen ja alueellisen arvoketjukapasiteetin parantamiseksi. Tämä on tärkeää monella tapaa. Ensinnäkin teollinen kehitys luo vaurautta ja tarjoaa siten riittävää taloudellista tukea ilmastonmuutokseen sopeutumiseen ja sen lieventämiseen kehitysmaissa. Toiseksi maailmanlaajuisen energiavallankumouksen vaikutusten välttämiseksi maailma ei ratkaise ilmastonmuutosta yksinkertaisesti korvaamalla yhtä energiateknologiaa toisella. Tällä hetkellä maailmanlaajuinen toimitusketju on edelleen merkittävä kasvihuonekaasupäästöjen aiheuttaja, koska kansainvälinen kuljetussektori kuluttaa paljon fossiilisten polttoaineiden energiaa. Siksi kaivosteollisuuden louhittujen ja tuottamien vihreän energiateknologioiden lokalisointi auttaa vähentämään kasvihuonekaasupäästöjä tuomalla vihreän energian tarjontaa lähemmäksi kaivosta. Kolmanneksi kehitysmaat voivat ottaa käyttöön vihreän energian ratkaisuja vain, jos vihreän energian tuotantokustannuksia alennetaan, jotta ihmiset voivat kuluttaa tällaisia vihreitä teknologioita kohtuuhintaan. Maissa ja alueilla, joissa tuotantokustannukset ovat alhaiset, paikalliset tuotantojärjestelmät vihreällä energiatekniikalla voivat olla harkitsemisen arvoisia vaihtoehtoja.
Kuten tässä artikkelissa korostetaan, kaivosteollisuus ja ilmastonmuutos liittyvät monilla aloilla erottamattomasti toisiinsa. Kaivosteollisuudella on tärkeä rooli. Jos haluamme välttää pahimman, meidän on toimittava mahdollisimman pian. Vaikka kaikkien osapuolten edut, mahdollisuudet ja prioriteetit eivät olisikaan tyydyttäviä, joskus jopa täysin epäsuotuisia, hallituksen päättäjillä ja yritysjohtajilla ei ole muuta vaihtoehtoa kuin koordinoida toimia ja pyrkiä löytämään tehokkaita, kaikille osapuolille hyväksyttäviä ratkaisuja. Tällä hetkellä etenemisvauhti on kuitenkin liian hidas, eikä meiltä ole lujaa päättäväisyyttä saavuttaa tämä tavoite. Tällä hetkellä useimpien ilmastonmuutossuunnitelmien strategian laatimista ohjaavat kansalliset hallitukset, ja siitä on tullut geopoliittinen työkalu. Ilmastotoimien tavoitteiden saavuttamisen kannalta eri maiden etujen ja tarpeiden välillä on ilmeisiä eroja. Ilmastotoimien puitemekanismi, erityisesti kaupan hallinnan ja investointien säännöt, näyttää kuitenkin olevan täysin ristiriidassa ilmastotoimien tavoitteiden kanssa.
Verkko:https://www.sinocoalition.com/
Email: sale@sinocoalition.com
Puhelin: +86 15640380985
Postitusaika: 16.2.2023
